" Mörköjä hauhauhauhauhau murrmurrmurrmur hauhauhau vufvuf hauhau" Nipsu näkee mörköjä. Ei mitenkään usein mutta joskus. Noin se reagoi kun näkee semmosen. Hassua on että meistä ihmisistä ne on ihan tavallisia juttuja mutta Nipsu näkee niissä mörköjä. Toki sillähän on mörköikä. Tänään lenkillä Nipsun mielestä oli tooosi pelottava yks puu jossa oli pelastusrengas. Sille se haukku ja näin mutta kun mentiin yhdessä katsomaan se ei ollutkaan yhtään pelottava. Tulee mieleen pääsiäisenä kun oltiin aamulenkillä, Nipsu näki kaatuneen puun jonka juuret oli taivasta kohti. Se oli niiiiin pelottava! No mentiin katsomaan ja palkkasin Nipsun siellä ja mentiin pois. Kas kummaa se ei enään ollutkaan pelottava. 

      Äsken sitten tokoiltiin (tosi juhlallisesti, mun huoneessa). Vähän seuruuta, paikallaoloa ja eteentuloa ja sivulletuloa. Ihan hyvin teki mutta eteentulot tulee lähes AINA vinoon. Yritän sitä nyt korjailla. Ja sivulletulossa/-olossa vilkuilee kokoajan taakse koska palkkaan takaa. Nyt kyllä alan palkkaamaan edestäkin. Toivottavasti tuo ei johda siihen että se alkaa vilkuilemaan edestä ja takaa. Paikallaolo oli aika lyhyt mutta pysyi hyvin. Sitä pitäis alkaa treenata enemmällä häiriöllä, pidemmällä matkalla ja -ajalla. Nyt ei oikeestaan muuta. Mulla itellä on vaan motivaatio aika hukassa tokon suhteen. No katellaan... 

    Jalka on parantunut. Ite en ainakaa lenkillä huomannu ontumista. Uskallan hyvillä mielin lähettää Nipsun maalle. Saa taas riehua toisten koirien kanssa. Lopuksi vielä pari kuvaa :

Terveisin Hanna & Nipsu

ps voisitte kertoa mitä juttuja haluaisitte kuulla meistä :)